Tällaista juoksu oli minun silmissäni silloin ennen:
Juoksin verkkareissa, collegehousuissa, t-paidassa ja talvella extralämmikkeenä oli villapaita. Helsingissä oli yksi superpieni juoksuun erikoistunut urheilukauppa, jossain Hakaniemen tienoilla muistaakseni. Sieltä ostettiin juoksutrikoot ja piikkarit ratatreenejä varten. Trikoiden värivalikoima oli tummansinistä ja perussinistä. Sykemittarin muotoilu oli mallia "kai täs vois joku muoto olla, oisko neliö?" ja väri harmaa.
Yleisurheilu sinänsä oli ihan jees, pitkän matkan juoksu vähän outoa ja jäyhää puuhaa. Olin ryhmäni ainoa pitkien matkojen treenaaja.
Olin elämäni kunnossa siis silloin, kun pitkän matkan juoksu oli vähän nukkavierua touhua. Nyt kun se on pop, olen rapakuntoinen sohvaperuna. Noh, elämä on jne. :) Onpahan haastetta nyt sitten. Jos olisin näin kauan treenannut pitkiä matkoja tosissani, niin pitäisi vedellä varmaan jotain ultrajuoksuja vai mitä ne nyt on. Säästyipä nivelet. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti