Oman elämänsä Aku Ankka

Tiedättekö sen klassisen Aku Ankka-vitsin, jossa Aku maalaa itsensä nurkkaan lattiaa maalatessaan? Todistin tänään, että sen voi tehdä myös kesken terassin maalauksen, vaikka olisi poistumisreitti suunniteltuna. 

Olisi ehkä pitänyt luopua koko terassimaalauksesta heti alussa, kun terassiöljyä avatessa koko purkki hyppäsi ja sitä tahraavaa litkua roiskui ympäriinsä. Käsiin tuolla tekniikalla sai kyllä kivan feikkirusketuksen. Terassi ja tee-se-itse-rusketus samaan hintaan! Hyvä diili.

En tiedä, miten olisin päässyt pois terassilta sotkematta koko olohuonetta, jos mies ei olisi ollut kotona ja tuonut ylimääräisiä jätesäkkejä, joihin tunkea maalipönttö, allekirjoittaneen maaliset jalat ja kaikki maalaustarvikkeet. Note to self, jos seuraavaa kertaa koskaan tulee, suunnittele poistumisreitti mielellään ulkokautta, ei olohuoneen läpi. On nimittäin sairaan leviävää ja vetistä se terassimaali.

Ei mennyt muutenkaan ihan putkeen tänään, kun tilasin taannoin uuden pankkikortin, johon valitsin itse tunnusluvun. Näppäilin sitten neljä kertaa sen mielestäni valitsemani tunnarin väärin. Tänään tuli postissa tunnusluku (6 euroa, ihanan kallista!) ja paljastui, että olin näppäillyt väärin sen luvun siinä tunnuslukua tilatessa. Eli siis tyyliin jos oisin halunnut luvun 1234 olisin tilannut luvun 1233 ja sitten näppäillyt neljä kertaa sen 1234.

Onneksi mun mies on aika rauhallinen tapaus ja tottunut jo näihin mun töhöilyihin. Maalaukseenkin se toi tyynesti aina lisää jätesäkkejä. Vähän vaan kohotteli kulmiaan. :D

Pupunkakkaa maahan nakkaan?

Joskus internet usuttaa ihmisen ihan outoihin tekoihin... Löysin tänään itseni illalla pihalta juoksutrikoissa kastelemassa lannalle löyhkäävää nurmikkoa!

Kaikki alkoi voikukista. Nyhdin niitä kaksi vuotta ja rapiat sitten raskaana ison mahan kanssa ja silti ne penteleet sen kuin lisääntyivät. Kunnes tänä vuonna meidän nurmikko oli valehtelematta enemmän voikukkaa kuin nurmikkoa. Ja sitten nyhdin taas niitä voikukkia, jonka tuloksena nurmikko oli kitukasvuista nurmikkoa ja paljaita multalaikkuja siellä, missä ennen oli voikukkia. 

Ruohonsiemen-kalkkipuuro à la pikkuapulaiset

Myönsin vihdoin tappioni voikukille ja googletin nöyränä RoundUpin käyttöä. Se oli nimittäin ainut rikkakasvien torjunta-aine, jonka tiesin. Puutarhanoviisille paljastui, että sitä ainetta pitäisi annostella täsmälleen voikukille ja muille ei-toivotuille otuksille puutarhassa, koska se tappaa myös nurmikon. (Ihmettelinkin päässäni etukäteen, että mistä se tietää tehota vaan voikukkiin, muttei nurmikkoon!) Jossain suositeltiin lääkeruiskua (!!!) voikukkien tappoon ko. aineella, joten tässä vaiheessa hylkäsin tyystin myrkkylähestymistavan. En muista, millä hakusanoilla ryhdyin seuraavaan voikukkahyökkäykseen Googlen välityksellä, mutta törmäsin tähän. Kuulosti hyvältä, joskin kovin jotenkin hipahtavalta. Mutta mitäpä sitä ei puutarhakärpäsen puraisema perheenäiti tekisi nurmensa pelastaakseen, joten kipaisin sitten ostamaan pussillisen kalkkia ja pussillisen jotain kanankakkamaiselta haisevaa lannoitetta, jonka etupuolella on pupun kuva. Niin, ja josta koira tykkää kuin hullu puurosta. Huoh.

Aineiden levitys ei mennyt ihan unelmasti, kun mulla oli yhtäkkiä kaksi kappaletta kylvynraikkaita innokkaita apulaisia ja sitten yksi karvainen apulainen, joka halusi syödä kaikki ne ihanat lannoiterakeet. Tossa kuvassa on nyt lopputulos nurtsin kastelun jälkeen. Pikkasen on tiheässä uusia nurmikonsiemeniä kiitos apulaisten, ja kalkkirakeetkin vähän klimpissä, mutta jäämme innolla odottamaan, mitä tästä tulee! (Ja saako koira vatsanväänteitä biolannoitteesta...)

Olisi pitänyt vielä kysyä, että mitä voi tehdä haudan takaa kummittelevalle kirsikkapuulle, joka lykkää jumalatonta vauhtia uusia kirsikkapuun taimia kuolleista juuristaan! Tai siis tietty poistaa ne juuret, mutta sitten meillä ei taitaisi olla enää juuri nurmikkoa ollenkaan, iso kuoppa vaan.

ps. Ihan itse maksoin ja googletin.  Niin ja tuloksistakaan ei vielä ole takuuta. ;)

Miksei joka viikon keskellä voisi olla vapaapäivä? Ja mielellään juuri tällainen ihana, aurinkoinen. Päädyttiin esikoisen kanssa puistoon, laskin liukumäestä monta kertaa ja kiipeilin kiipeilytelineessä. Puisto oli tyhjä ja esikoinen valitti kaverin puutetta, niin rupesin sitten sille kaveriksi. Jälkeenpäin mietin, että miten sitä tuleekin yleensä oltua niin tylsä ja aikuinen. Jotenkin etenkin esikoisen kohdalla on yrittänyt oikein kasvattamalla kasvattaa sitä, hampaat irvessä. Puistoilun jälkeen mietin, että miksei sitä voisi useammin heittäytyä hetkeen, ja nauttia lapsista. Tai siis osaan nauttia sellaisista rauhoittumishetkistä ja läheisyydestä, mutta pelleilyhetkiä vasta opettelen. Etenkin pelleilyhetkiä, joihin liittyy joku potentiaalinen vaaran elementti, kuten kiipeilyteline. Tai sohvalla pomppiminen.

Puistoilun ja vielä toisen puistoilun ja pyörälenkin jälkeen istutettiin vielä esikoisen kanssa pieni kukkapenkki pihalle kuopuksen vedellessä sikeitä pyörävaunussa. Tuli ihan kesäfiilis, ensimmäistä kertaa pitkän talven jälkeen.

Juoksusta

Maanantaina treenattiin Esport Centerissä vauhtikestävyyttä. Nyt kun porukka oli jo tutumpaa oli tosi kiva nähdä kaikkia, juttua olisi varmasti riittänyt vaikka kuinka pitkään. Opin myös vähän kantapään kautta, että ehkä kannattaisi ottaa treenaaminen ihan hissukseen oman kunnon mukaan... Innostuin nimittäin vetämään kaksi kierrosta radan ympäri lähes maksimisykkeillä, sillä seurauksella, että nyt on pari päivää ollut sydän tai joku lihas tai jotain kipeenä... Mies väittää, että ei voi olla sydän, mutta musta nimenomaan tuntuu, että on. Paheni ainakin pyöräillessä ylämäissä ja muutenkin sykkeen noustessa. :/ Seuraavaksi ajattelin mennä ihan vaan kävelylle, jotta ne sykkeet on sitten varmasti alle sen 140. Treenien teoriaosuudesta sai taas myös vähän lisämotivaatiota pitää ne sykkeet oikeesti matalana, koska nimenomaan matalilla sykkeillä palaa rasvaa! ;)

Oon ihan rakastunut mun Siggin sponssipulloon. Se kulki mukana myös puistoillessa ja pyöräillessä. Täytyy ehkä vaan hankkia lapsille omat pienet, esikoinen nimittäin väittää, että vesi maistuu tosta paremmalta kuin sen omasta juomapullosta, joten mun vedet katoaa aina parempiin suihin. :D

Muoks. Sellainen disclaimer nyt pakko mainita, että päivä ei suinkaan ollut niin idyllinen, kuin teksti antaa ymmärtää. Päivään saattoi sisältyä myös muutama äidillinen pyörien kanssa säätämiseen liittyvä voimasanoilla höystetty kilahdus, kuopuksen "haluu ite vävee"-ulinaa, ja "mennää puistoooo" huutelua pyöräkärrystä ennen simahdusta, lasten nahistelua sohvalla , sekä riita miehen kanssa uunipellin käytöstä muffinsseja leipoessa. Kokonaisuutena ihan superihana päivä kuitenkin! Ja muffinssit oli hyviä, uunin tilaa en ole katsonut. Olkoot sotkuinen! ;P

Salainen puutarha

Takapihan japanilainen puutarha on villiintynyt. Jos olisi oikein pieni, se tarjoaisi monta hyvää ja varjoista piilopaikkaa.

Koira makaa terassilla auringossa helteestä huolimatta. Kun tulee liian kuuma, se siirtyy pöydän alle varjoon. 

Pihalla

Purkki katuliituja. Aamukahvi ulkoportailla, palelematta. Kimppu helmililjoja. Aurinko. ♥

Tahdon, tahdon!

Kuva Kekkilä

Kekkilän vihervitriini. Tässä kelpaisi kasvattaa yrtit ja tomaatit. Ei taida vaan mahtua meidän minipihaan turvaan katolta tippuvalta lumelta, niisk!