Pimeetä touhua

Nyt on päässyt käymään sillä tavalla, että urheilemisesta, tai siis hölkkäilystä on tullut mulle ihan must juttu. Sellainen henkireikä. Kliseistä, totta vie, mutta minkäs teet! 

Eilen oli pakko päästä tuulettamaan päätä vielä illalla myöhään työpäivän ja Reiman Outletin avajaisten jälkeen (raporttia ehkä myöhemmin, stay tuned!). 

Kuva siltä valoisammalta hiekkatiepätkältä,
pimeällä pätkällä en tod. pysähtynyt kuvaamaan :D

Muuten oikein hyvä ajatus, mutta ne pimeät hiekkapolut... Kuuntelin Lana Del Reyn jotain oikein sellaista kauhuleffamaista ulinabiisiä kun metsäisimmällä synkän kuusimetsän osuudella (!!!) juuri ollessani erään katulampun kohdalla siitä lampusta sammui valo! Melkein kiljaisin ja ampaisin sähköjäniksenä kovaan juoksuun. Juoksin sitten keuhkot pihisten koko kuusimetsäosuuden, että sellainen pakkointervallitreeni tällä kertaa... 

Pelottava mörrimöykkykivi

Jatkossa sitten iltalenkit pelkillä tieosuuksilla asfaltilla, luulen ma. ;)

Reipas Reima®

Reima kutsui bloggaavat mutsit tutustumaan ensi kevään mallistoonsa. (Tajusin tosin vasta paikan päällä, että kyseessä on kevätmallisto, luulin jotenkin meneväni katsomaan syksykamppeita...) 

Ennen vierailua mulla oli Reimasta vähän sellainen "toimiva, mutta tylsä"-fiilis. Yllätyin, miten raikas ja  ihana se kevätmallisto oli. Valitettavasti siitä en voi vielä näyttää kuvia, sitten vasta vähän lähempänä sesonkia. 

Aluksi maisteltiin salaattia ja vähän jälkkäriä kahvin kanssa (tai siis vähän kahvia jälkkärin kanssa ;).

Om nom nom!

Jälkkäri :)

Ruokailun jälkeen kuultiin materiaaleista ja Reimasta ja siitä, miten lapset liikkuvat nykyään liian vähän, koska iPadit, pelikonsolit yms. Osui ja upposi. :/ Kuopus tykkää luonnostaan enemmän riekkua ulkona, esikoinen voisi viettää vaikka koko päivän nenä iPadissa kiinni. Pitää yrittää aktivoitua nyt ihan tosissaan. Liian usein varsinkin arki-illat menee sohvalla. Reiman viestintäpäällikkö osasi tosi hyvin kuvailla ulkona olemisen lasten silmin, miten jännää se on, miten autiotalot ja purojen yli menevät lankut ja kaikki missä voi haastaa itseään on tosi kehittäviä. Niinkuin varmasti onkin.

Vielä mun lapsuudessa me ei saatu leikkiä sisällä, jos ulkona oli kaunis ilma. Me tosin leikittiin jo aika pienestä lapsiporukalla keskenään ulkona, niinkuin 80-luvulla oli tapana. Nykyään haastetta asettaa se, että kuopusta ei voi päästää vielä yksinään ulos hillumaan, eikä esikoisellakaan asu enää tässä lähellä kavereita. Sisarusten kesken leikki sujuu vielä vähän niin ja näin, kun ikäero on sen verran suuri ja temperamentit ihan erilaiset. Mutta eiköhän tässä jotain keksitä!

Päästiin me sitten katsastamaan se syysmallistokin ja sekin yllätti selkeydellään. En tiedä miksi mulle on aiemmin tullut Reimasta mieleen lähinnä graafiset kuviot. Nyt näytti, että suurin osa vaatteista oli yksivärisiä, tykkäsin kovasti. Plussaa myös siitä, että ihan kaikissa ulkovaatteissa on hyvin heijastimia. 

Talvea. Ihana tuo duffeinapilinen toppatakki
ja sydämenmuotoinen heijastinvetskari,
ja kasariretro ruutukuosi ja keltainen parka.

Superpolvet vahvikkeella

Mulle jäi Reimasta oikein positiivinen fiilis, jäin jopa kaipailemaan joitain vaatteita aikuisten koossa! Joku aikuisten juoksumallisto olisi ihan unelma. <3

Heinä, horsma ja huitominen

Havaitsin tänään, että intervallitreenit mökillä ei ole ihan kuningasajatus, jos kammoaa paarmoja! Lujaa (no siis vähän normaalia lujempaa ;) juostessa tulee puuskutettua hiilidioksidia ulos tymäkkää paarmanhoukuttelutahtia ja sitten taas palautusvaiheessa eteneminen on niin hidasta, että kaikki kulmakunnan paarmat on kimpussa.

Näppäränä tyttönä repäisin tienpientareelta ensin heinän, jolla huitoa paarmoja (käsitreeni samalla!). Heinä kuitenkin lurpahti hyvin vähäisen huitomisen jälkeen, jolloin avuksi piti ottaa astetta järeämpi ase, eli horsma. Se kestikin paarmojenvastaisessa sodassa heinää huomattavasti paremmin.

Kaupunkilaisen täsmäase paarmoja vastaan

Ihan vakavasti ottaen hatunnostoni kaikille niille, jotka treenaavat säännöllisesti paarmojen vaikutus-alueella. Saattaa tosin olla, että olen vaan ihan yliherkkä paarmoille, koska mummon mökkipaikkakunnalla niitä oli niinsanotusti ihan sikana. Eri lajisia jopa! Ne peruspuikulat, kolmionmuotoiset ja sitten jättimäiset vuohipaarmat. Täällä vanhempien mökillä sentään on vaan niitä peruspuikuloita.

Olenko jotenkin poikkeava paarmaherkkyydessäni, vai onko meitä paarmankammoajia muitakin? :) Entä mikä olisi paras ei-huitova paarmojen karkotusmenetelmä?

Pupunkakkaa maahan nakkaan?

Joskus internet usuttaa ihmisen ihan outoihin tekoihin... Löysin tänään itseni illalla pihalta juoksutrikoissa kastelemassa lannalle löyhkäävää nurmikkoa!

Kaikki alkoi voikukista. Nyhdin niitä kaksi vuotta ja rapiat sitten raskaana ison mahan kanssa ja silti ne penteleet sen kuin lisääntyivät. Kunnes tänä vuonna meidän nurmikko oli valehtelematta enemmän voikukkaa kuin nurmikkoa. Ja sitten nyhdin taas niitä voikukkia, jonka tuloksena nurmikko oli kitukasvuista nurmikkoa ja paljaita multalaikkuja siellä, missä ennen oli voikukkia. 

Ruohonsiemen-kalkkipuuro à la pikkuapulaiset

Myönsin vihdoin tappioni voikukille ja googletin nöyränä RoundUpin käyttöä. Se oli nimittäin ainut rikkakasvien torjunta-aine, jonka tiesin. Puutarhanoviisille paljastui, että sitä ainetta pitäisi annostella täsmälleen voikukille ja muille ei-toivotuille otuksille puutarhassa, koska se tappaa myös nurmikon. (Ihmettelinkin päässäni etukäteen, että mistä se tietää tehota vaan voikukkiin, muttei nurmikkoon!) Jossain suositeltiin lääkeruiskua (!!!) voikukkien tappoon ko. aineella, joten tässä vaiheessa hylkäsin tyystin myrkkylähestymistavan. En muista, millä hakusanoilla ryhdyin seuraavaan voikukkahyökkäykseen Googlen välityksellä, mutta törmäsin tähän. Kuulosti hyvältä, joskin kovin jotenkin hipahtavalta. Mutta mitäpä sitä ei puutarhakärpäsen puraisema perheenäiti tekisi nurmensa pelastaakseen, joten kipaisin sitten ostamaan pussillisen kalkkia ja pussillisen jotain kanankakkamaiselta haisevaa lannoitetta, jonka etupuolella on pupun kuva. Niin, ja josta koira tykkää kuin hullu puurosta. Huoh.

Aineiden levitys ei mennyt ihan unelmasti, kun mulla oli yhtäkkiä kaksi kappaletta kylvynraikkaita innokkaita apulaisia ja sitten yksi karvainen apulainen, joka halusi syödä kaikki ne ihanat lannoiterakeet. Tossa kuvassa on nyt lopputulos nurtsin kastelun jälkeen. Pikkasen on tiheässä uusia nurmikonsiemeniä kiitos apulaisten, ja kalkkirakeetkin vähän klimpissä, mutta jäämme innolla odottamaan, mitä tästä tulee! (Ja saako koira vatsanväänteitä biolannoitteesta...)

Olisi pitänyt vielä kysyä, että mitä voi tehdä haudan takaa kummittelevalle kirsikkapuulle, joka lykkää jumalatonta vauhtia uusia kirsikkapuun taimia kuolleista juuristaan! Tai siis tietty poistaa ne juuret, mutta sitten meillä ei taitaisi olla enää juuri nurmikkoa ollenkaan, iso kuoppa vaan.

ps. Ihan itse maksoin ja googletin.  Niin ja tuloksistakaan ei vielä ole takuuta. ;)

Miksei joka viikon keskellä voisi olla vapaapäivä? Ja mielellään juuri tällainen ihana, aurinkoinen. Päädyttiin esikoisen kanssa puistoon, laskin liukumäestä monta kertaa ja kiipeilin kiipeilytelineessä. Puisto oli tyhjä ja esikoinen valitti kaverin puutetta, niin rupesin sitten sille kaveriksi. Jälkeenpäin mietin, että miten sitä tuleekin yleensä oltua niin tylsä ja aikuinen. Jotenkin etenkin esikoisen kohdalla on yrittänyt oikein kasvattamalla kasvattaa sitä, hampaat irvessä. Puistoilun jälkeen mietin, että miksei sitä voisi useammin heittäytyä hetkeen, ja nauttia lapsista. Tai siis osaan nauttia sellaisista rauhoittumishetkistä ja läheisyydestä, mutta pelleilyhetkiä vasta opettelen. Etenkin pelleilyhetkiä, joihin liittyy joku potentiaalinen vaaran elementti, kuten kiipeilyteline. Tai sohvalla pomppiminen.

Puistoilun ja vielä toisen puistoilun ja pyörälenkin jälkeen istutettiin vielä esikoisen kanssa pieni kukkapenkki pihalle kuopuksen vedellessä sikeitä pyörävaunussa. Tuli ihan kesäfiilis, ensimmäistä kertaa pitkän talven jälkeen.

Juoksusta

Maanantaina treenattiin Esport Centerissä vauhtikestävyyttä. Nyt kun porukka oli jo tutumpaa oli tosi kiva nähdä kaikkia, juttua olisi varmasti riittänyt vaikka kuinka pitkään. Opin myös vähän kantapään kautta, että ehkä kannattaisi ottaa treenaaminen ihan hissukseen oman kunnon mukaan... Innostuin nimittäin vetämään kaksi kierrosta radan ympäri lähes maksimisykkeillä, sillä seurauksella, että nyt on pari päivää ollut sydän tai joku lihas tai jotain kipeenä... Mies väittää, että ei voi olla sydän, mutta musta nimenomaan tuntuu, että on. Paheni ainakin pyöräillessä ylämäissä ja muutenkin sykkeen noustessa. :/ Seuraavaksi ajattelin mennä ihan vaan kävelylle, jotta ne sykkeet on sitten varmasti alle sen 140. Treenien teoriaosuudesta sai taas myös vähän lisämotivaatiota pitää ne sykkeet oikeesti matalana, koska nimenomaan matalilla sykkeillä palaa rasvaa! ;)

Oon ihan rakastunut mun Siggin sponssipulloon. Se kulki mukana myös puistoillessa ja pyöräillessä. Täytyy ehkä vaan hankkia lapsille omat pienet, esikoinen nimittäin väittää, että vesi maistuu tosta paremmalta kuin sen omasta juomapullosta, joten mun vedet katoaa aina parempiin suihin. :D

Muoks. Sellainen disclaimer nyt pakko mainita, että päivä ei suinkaan ollut niin idyllinen, kuin teksti antaa ymmärtää. Päivään saattoi sisältyä myös muutama äidillinen pyörien kanssa säätämiseen liittyvä voimasanoilla höystetty kilahdus, kuopuksen "haluu ite vävee"-ulinaa, ja "mennää puistoooo" huutelua pyöräkärrystä ennen simahdusta, lasten nahistelua sohvalla , sekä riita miehen kanssa uunipellin käytöstä muffinsseja leipoessa. Kokonaisuutena ihan superihana päivä kuitenkin! Ja muffinssit oli hyviä, uunin tilaa en ole katsonut. Olkoot sotkuinen! ;P

Oummmm....

Miten mä en ikinä muista, että pyöräily, varsinkaan kevään ensimmäinen sellainen, ei ole niin idyllistä kuin etukäteen kuvittelen? Lähteminen on aina yhtä säätämistä vaatteiden ja varusteiden kanssa, ja lähtöhetkellä yleensä huomataan, että jonkun pyörän säädöt on ihan killissä, ja sitten niitä yritetään fiksata lasten riekkuessa jaloissa. :P

Päästiin kuitenkin matkaan ja poljettiin heppoja katsomaan. Tein ehkä shoppailun maailmanennätyksen, kun jouduin kesken pyöräretken ostamaan pitkät kalsarit housujen alle. Pikkaisen kylmä +10 astetta, aurinkoista(???) ja leuto(?) tuuli.

"Hyppivät" hepat.
Huomatkaa roadkill-raadon näköinen pehmolelu pyörän korissa.
Sitä ei jostain syystä kelpuutettukaan pyörän peräkärryyn kaveriksi. :)

Lapset tuntui kuitenkin tykkäävän. Nähtiin "murisevia" (=hörähteleviä) ja hyppiviä heppoja. Kotimatkalla kuopukselle iski klassinen "haluu vävee, ite vävee" ja peräkärrystä vapauduttuaan kieltäytyi sitten tietty kävelemästä. Loppumatkan poljin sitten kirkuva lapsi peräkärryssä. Mutta eiköhän me mennä uudestaankin, pitää vaan yrittää muistaa asennoitua oikein... Ja muistaa, että esikoisen satulaa pitää nostaa vielä ennen seuraavaa retkeä. :D

Tärkeintä on lähteminen!

Niin, siinä se tuli otsikossa. Jos jotain olen näinä viikkoina oppinut (muistanut??) treenaamisesta, niin sen, että ei kannata alkaa jahkailemaan. Jos on lenkkipäivä, niin sitten lenkkarit jalkaan ja menoksi. Jos on huonompi päivä, niin sitten voi vetää lenkin kevyemmin (sanoo nainen, joka kävelee puolet lenkeistä, koska PK-syke :D). 

Lenkkimaisemia

Uudet lenkkarit in action.
Täytyy myöntää, että vaimennus parani.
Ehkä siinä on perää, että lenkkarit kannattaisi uusia
kahden vuoden välein.
Edelliset oli n. 5-7 vuotta vanhat....

Märkää asfalttia. Nih!

Miten sitä sitten saa itsensä lähtemään ulos ovesta, kun ulkona sataa kissoja ja koiria ja sohva on ah niin pehmeä? Kaiva vaikka väkisin lenkkeilyyn/ulkoiluun positiivinen näkökulma, oli se sitten mikä tahansa! Tässä joitain ideoita:

• Raitis ilma -> parempi unenlaatu (toimii!)
• Rusketus (sitten kun se aurinko taas alkaa paistaa...)
• Pidempi matka (minuutteina) hölkkää kuin edellisellä kerralla. Oma track recordi huitelee tällä hetkellä siellä kymmenessä minuutissa, sitten nousee sykkeet yli PK-tason, mutta kuitenkin! On se enemmän kuin alun noin kaksi minuuttia.
• Pääsee hetkeksi eroon kiljuvista kakaroista Saa pienen hengähdystauon kotiympyröistä
• Pysyy kartalla siitä, mitä lähiympäristöön on rakenteilla
• Voi taputtaa itseään selkään kotiin palattuaan
• Tulee käyttöä niille 5 vuotta sitten koiranulkoilutusta varten ostetuille goretex-housuille, joita on käytetty kaksi kertaa
• Voi ostaa uusia ihquja urheiluvaatteita
• Flunssat menee mahdollisesti nopeammin ohi (vaikuttaa siltä, saattaa olla sattumaakin?)
• U name it :)

Tämän runollisempaa maisemaa
ei tällä kelillä nyt irronnut :)

Joudun muistuttamaan itseäni aika usein siitä, että säännöllinen lenkkeily jo sinänsä on saavutus, ihan sama, kuinka paljon eroa on nykyisen kunnon ja sen kahdeksantoista vuoden takaisen huippukunnon välillä. Tai kuinka nopeasti jotkut muut mutsit pinkovat! ;)

Niken logo on vaan niin totta: "Just do it!".

Salainen puutarha

Takapihan japanilainen puutarha on villiintynyt. Jos olisi oikein pieni, se tarjoaisi monta hyvää ja varjoista piilopaikkaa.

Koira makaa terassilla auringossa helteestä huolimatta. Kun tulee liian kuuma, se siirtyy pöydän alle varjoon. 

Pihalla

Purkki katuliituja. Aamukahvi ulkoportailla, palelematta. Kimppu helmililjoja. Aurinko. ♥

Kattoja!

Ja yksi keväästä huumaantunut koira.

Kevät!

Syksyisessä metsässä

Nuotiomakkaraa

Nuotionkaipuu kävi niin suureksi, että lähdimme koko perheen voimin metsästämään urbaania nuotiota takapihalle. Neiti 5v. ei enää selvästikään ole iässä, jossa suunnilleen kaikki kodin ulkopuolella tapahtuva on jännää, vaan kaupassa käyminen on "ihan tyhmää". Vasta kolmannessa kaupassa tärppäsi, ja kitinä oli sen mukainen, mutta kyllä kannatti! Ihana savun tuoksu ja tunnelma. Ihan kuin olisi ollut mökillä, tai "metsässä keskiyöllä", kuten 5-vuotias asian ilmaisi. :)

Naapureiden naputukset minimoidaksemme sammutimme nuotion brutaalisti vesiletkulla grillauksen pääteeksi. Ei sentään tullut näin rankkaa sadetta. ;)

Lyhty

Pitkään kestäneen helteen jälkeen tuntuu ihanan virkistävältä, että ilmassa on aamulla ja illalla syksyinen kirpeys. Pimenevät illat saivat kaipaamaan kynttilänvaloa. Haaveilen salaa myös nuotiohetkestä. Ensiapuna saa toimia iso lyhty. Kynttilöiden värin valitsi 5-vuotias pikku apulainen. ;)