Niin että kuka tässä on tymä, häh?

Olen onnistunut ehdollistamaan koiramme katsomaan minua namien toivossa aina kun lenkillä tulee vastaan ihmisiä ja/tai koiria. Tai sitten koira on onnistunut ehdollistamaan minut antamaan sille namin aina kun se katsoo omistajaansa kiltisti. Mene ja tiedä.

Tuo koiruus ei ole mikään älykkö. Tai niin olen ainakin luullut. Nyt en oikein tiedä. Olemme nimittäin opettaneet sille ilmaisun "bed!" jolloin se menee omaan häkkiinsä. Siirsin häkin portaiden alle ihan vastakkaiseen kulmaan huonetta kuin missä se ennen oli. Nyt jos tuolle otukselle sanoo "bed!" se menee sinne nurkkaan, missä häkki oli ennen. Tyhmää vai tosi fiksua? *raapii päätään*

Ohi on!

Kyllä lähtee!!!

Ja lähti!!! Ihan kirkkaasti yli omien odotusten.

Oli ihan mieletöntä!
Ennen juoksua jännitti kamalasti. Startin jälkeen fiilis oli ihan super. Kadut täynnä juoksijoita, autot ja ratikat pysähdyksissä. Ihmiset vilkutteli ratikasta ja ratikkakuski kuvasi meitä. (Tähän kyllä mies kommentoi jotain skeptistä sedän tarkoitusperistä... :D)

Jossain kohtaa juoksua mulle tuli ihan tippa linssiin, kun oli niin siistiä juosta. Että tässä sitä nyt vaan ihan pokkana oikeesti juostaan 10 kilsaa! Ja niin vaan kuulkaas juostiin. Yksi jopa revähtäneellä nilkalla!!!

Niin ja yleisurheiluaikoina en oikein koskaan tykännyt kilpailuista. Tykkäsin treenata. Nyt tuntuu, että tuo itse tapahtuma oli kyllä ihan mahtava juttu. Jotenkin sellaista aivojumppaakin siinä juoksun lomassa vähän miettiä, minkä juoksulinjan ottaa ja mihin asti himmailla ja koska voi revittää jne. Että ei ollut kyllä tylsää tossua toisen eteen lättäämistä. Ja lisäväriä toi tietty kaikenkirjavat kannustajat reitin varrella, suloisista vauvoista jaksuhaleja toivotelleisiin bordellipelleihin ja eläkeläisten puhallinorkesteriin. :) Että nyt jos siellä ruudun takana on muita kaltaisiani sohvaperunoita, niin rohkeasti vaan tossut jalkaan ja menoksi, ensi vuoden Naisten Kymppi on oikein hyvä tavoite. ;)

Skumpat juotu ja muffinssit syöty.

Kiitos <3

Vielä erityiskiitos Pågenille sikahyvistä muffinseista maalissa ja Llagrima D'or:lle sikahyvästä shampanjasta. Olin luullut, etten ole shampanjaihmisiä, mutta väärässäpä olin! Niin ja bonuskiitokset radioasema NRJ:lle, joka reitin varrella tarjosi sporttijuomaa juoksunewbielle, joka ei tajunnut, että kyseinen koju oli tarkoitettu lähinnä NRJ:n juoksijoille. Dou! Repesin itsekseni kesken juoksun, kun reitin varrelle alkoi putkahdella eri firmojen tarjoilupisteitä ja tajusin, miksi niitä mukeja oli vähemmän kuin muilla juomapisteillä. :D 
Reitin varrella tarjoillut suolakurkut sentään tajusin syödä enkä esim. tunkea sieraimiin tai muuta vastaavaa. ;)

Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan ja vähän viisaampana! 

ps. Ai niin, ja ekstrasuperhyperkiitokset Organic Spiritille hieronnasta heti juoksun jälkeen! Jalat on oikein hyvässä kunnossa tänään, oisin luullut, että jumahtaisi ihan täysin, mutta eipäs jumahtaneet. :)

Juoksuvalmistelut

Aamuvoimistelu päivää ennen juoksua:

• Nypi voikukkia kyykkyasennossa pari tuntia
• Tappele villiintyneen ruusupuskan ja leikkureiden kanssa n. puoli tuntia auringonpaisteessa pitkähihaisessa, koska piikit
• Jätä itsesi (ja koira!) lukkojen taakse. Muista, että sisko ja vanhemmat ovat muun perheen lisäksi mökillä, joten kellään ei ole vara-avainta lähettyvillä. Hypähtele ja kiljahtele harmistuneesti, jolloin koiranhoitajana joskus toiminut naapuri havaitsee sinut ja muistaa, että sillä on ehkä avain.
• Hae avaimet sisältä koiranhoitajanaapurin avaimilla ja liimaa ne otsaasi. 
• Kärrää kottikärryllinen voikukkasilppua ja ruusunoksia jätelavalle
• Huomaa olevasi huomattavan janoinen, ja muista samalla unohtaneesi lounaan. 

Juoksutreenit päivää ennen kisaa:

• Huomaa, että talon ainoa aurinkorasva on matkustanut mökille ja lähde apteekkiin ostamaan uutta aurinkorasvaa sekä rakkolaastareita kesäkenkien raatelemiin kantapäihin
• Tajua apteekissa, että tarvitset jonkun kantovempeleen, mihin laittaa lompakko, kännykkä ja aurinkolasit (ja avaimet, ne avaimet!) juoksun ajaksi. Ramppaa ympäri ostoskeskusta vertailemassa erilaisia vyölaukkuja, juomareppuja, juoksureppuja ja käsivarsilaukkuja (armbands?).
• Anna mopon karata ihan vapaasti ja osta myös juoksuasu. Kauppakeskuksesta poistuessasi tajua, että olet osallistumassa Naisten Kympille ja että joudut todennäköisesti kävelemään osan matkasta. Juoksupuvussa. 

Tosiurheilijan yhdistetty lounas ja päivällinen

Keskittyminen juoksua edeltävänä iltana:

• Ostoskeskuksessa ravaamisesta nuupahtaneena vuokraa pari leffaa ja osta karkkia. 
• Makaa sohvalla meditatiivisesti leffaa tuijottaen
• Plussaa siitä, jos keskittyminen tehdään jossain muualla kuin kotona. Kuten kotikodin sohvalla koiran kanssa evakossa, koska talkoot ja yli-innokkaat naapurit. (Tosiurheilija ei ota loukkaantumisriskiä pihatalkoissa päivää ennen kisaa. Paitsi ne voikukat, mutta se oli aamupäivällä.)

Tadaa, olet valmis juoksemaan kymmenen kilometriä! 

Viikko H-hetkeen!

Kunto ei vielä ole kovin hääppöinen, edelleen semmoista juoksuakävelyä tämä meno. Sen verran usein ollut meillä nyt keväällä flunssaa, että harjoitusputki on katkennut keskimäärin joka toinen viikko. Mutta kyllä sitä on ilmeisesti kuulkaas tullut lenkkeiltyä! Ainakin tuo 2-vuotias leikki tänään leikkiä, jossa "pitää mennä lenkille, byebye". Huomatkaa pitää. :D

Aikatavoitteet taidan siis suosiolla unohtaa tänä vuonna Naisten Kympiltä, mutta se on kuulkaas sitten ensimmäinen kerta kahdensaantoista vuoteen kun juoksen 10 kilsaa! Pisin harkkalenkki on nyt ollut jotain 7+ kilsaa. Vaikkei tässä suorituksilla kauheasti henkseleitä paukutella, niin tuntuu, että jokin on silti muuttunut:

Muutokset fysiikassa

• Penikat ei enää kipeydy pienestäkin hölkästä
• Syke laskee nopeammin nousun jälkeen
• Jaksan paremmin touhuta lasten kanssa ulkona
• Tähän ois kiva listata, että oon ihan superkiinteä ja paino pudonnut mooonta kiloa, mutta ihan samassa se on pysynyt. Enkä nyt mitään ihmeempää kiinteytymistäkään ole havainnut, eikä kukaan muukaan ole sellaista kommentoinut. Tosin rasvaprosentin laskeminen varmaan vaatisi jotain ruokavaliomuutoksiakin ja on varmaan muutenkin aika hidasta? 

Muutokset korvien välissä

• Lenkille tai ulos lähteminen ei useimmiten tunnu enää niin vaikealta tai monimutkaiselta. Joskus tuntuu jopa ihan kivalta ja sellaiselta klassiselta "äidin omalta ajalta". Tsiisus, mikä klisee. :)
• Liikunta on jotenkin ujuttunut elämään niin, että oikein miettii, että onko tässä nyt pakko mennä autolla, vai päästäisiinkö ne kävellen tai pyörällä. 
• Olen alkanut tykätä enemmän ulkona olemisesta. Ollaan asuttu tässä kohta viisi vuotta, ja nyt on ensimmäinen kesä, kun aidosti huvittaa olla ulkona möyrimässä puutarhaa. (En tosin tiedä, liittyykö tämä nyt juoksemiseen, mutta sovitaan, että liittyy. ;) 

En oikein tiedä, onko pitkänmatkanjuoksu se mun juttu näin aikuisena, mutta säännöllinen ulkoilu (krääh, toinen klisee) on kyllä ujuttautunut arkeen. (Pitää varmaan kohta ostaa tuulipuku ja kävelysauvat!) Ensi sunnuntaina nostan maljan maaliinpääsyn ja säännöllisen liikunnan kunniaksi. Ja tietty myös niiden nopeampien mutsien aikojen kunniaksi! ;)

Torstaina 9.5. klo 17:23:38 kaikki oli täydellistä

Idyllistä

Tajusin tänään yhden ihan megalomaanisen suuren pienen asian. (Ja jonka moni muu on varmasti tajunnut jo paljon aiemmin ja paljon vähemmällä pohdinnalla!) Olen varmaan koko aikuisikäni metsästänyt sellaista optimaalista sitkua. Sitku tää, toi ja tuo, niin sitten on kaikki täydellistä.

Tänään oivalsin, että ehkä sitä täydellisyyttä ei ikinä tule (daa!), ehkä tämä lapsiperheen elämä on as good as it gets-tyyppistä, ja täydellisyys, onni jopa, näyttäytyy vain hetkittäin. Yhden nanosekunnin ajan istut sohvalla teekuppi kädessäsi, koira jaloissasi nukkuen. Astianpesukone hyrrää taustalla, lapset leikkivät iloisena ja sovussa lattialla, mies lukee kirjaa nojatuolissaan. Katsot ikkunasta ulos ja huomaat puiden alkavan vihertää - niin kaunista! Ja seuraavassa hetkessä jompi kumpi lapsista kiljuu naama punaisena, koira tönäisee teekupin sohvalle jne.
Kunnes taas jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin tulee taas se nanosekunti, jonka voimin jaksaa ratkoa sadatta kertaa samaa riitaa iPadin pelivuorosta, siivota koiran ripulikakkoja arkiaamuna lattialta, sumplia kumpi jää pois töistä kun lapsi on kipeä tai säilyttää malttinsa kuopuksen parituntisen aamunavauksellisen uhmaraivarin aikana.

Ehkä musta ei koskaan tule sitä pullantuoksuista uraäitiä, joka iloisena kirmailee superkuntoisena metsässä treenaamassa maratonia varten ja jonka superlapset esittää hymy huulilla pianosonaatteja tehtyään ensin läksyt kiltisti, mutta ainakin mulla on ne hetket. Ja muuten kaikki on juuri niin kuin olla pitää, ihan tavallisen epätäydellistä. <3

Organic Spirit

Koskaan ei ole hieronta tullut niin tarpeeseen kuin tänään! Olkapää/hartia/mikälie oli ihan jumissa maanantaisen treenirykäisyn jälkeen. Turvauduin sponsoriksemme lupautuneeseen Organic Spiritiin ja varasin tunnin hieronnan. Hieronnan jälkeen ovesta ulos astuessa tuntui, kuin olkapäiltä olisi pudonnut monen kilon painoinen taakka pois. 

 

Hoitola oli ihanan kotoisa, mutta ei liian hippi. :) Menen varmasti toistekin. Syksyllä olisi alkamassa äiti-vauva -jooga. Meidän lapsukaiset on jo liian vanhoja vauvaksi kelvatakseen, mutta visioin hierojana toimineelle Terhille, että sellainen rauhoittava äiti-taaperojooga illalla olisi ihana. Arkisin ei aina raaski lähteä yksin harrastaaan, niin joku rauhallinen yhteinen liikuntajuttu olisi luksusta. <3

Miksei joka viikon keskellä voisi olla vapaapäivä? Ja mielellään juuri tällainen ihana, aurinkoinen. Päädyttiin esikoisen kanssa puistoon, laskin liukumäestä monta kertaa ja kiipeilin kiipeilytelineessä. Puisto oli tyhjä ja esikoinen valitti kaverin puutetta, niin rupesin sitten sille kaveriksi. Jälkeenpäin mietin, että miten sitä tuleekin yleensä oltua niin tylsä ja aikuinen. Jotenkin etenkin esikoisen kohdalla on yrittänyt oikein kasvattamalla kasvattaa sitä, hampaat irvessä. Puistoilun jälkeen mietin, että miksei sitä voisi useammin heittäytyä hetkeen, ja nauttia lapsista. Tai siis osaan nauttia sellaisista rauhoittumishetkistä ja läheisyydestä, mutta pelleilyhetkiä vasta opettelen. Etenkin pelleilyhetkiä, joihin liittyy joku potentiaalinen vaaran elementti, kuten kiipeilyteline. Tai sohvalla pomppiminen.

Puistoilun ja vielä toisen puistoilun ja pyörälenkin jälkeen istutettiin vielä esikoisen kanssa pieni kukkapenkki pihalle kuopuksen vedellessä sikeitä pyörävaunussa. Tuli ihan kesäfiilis, ensimmäistä kertaa pitkän talven jälkeen.

Juoksusta

Maanantaina treenattiin Esport Centerissä vauhtikestävyyttä. Nyt kun porukka oli jo tutumpaa oli tosi kiva nähdä kaikkia, juttua olisi varmasti riittänyt vaikka kuinka pitkään. Opin myös vähän kantapään kautta, että ehkä kannattaisi ottaa treenaaminen ihan hissukseen oman kunnon mukaan... Innostuin nimittäin vetämään kaksi kierrosta radan ympäri lähes maksimisykkeillä, sillä seurauksella, että nyt on pari päivää ollut sydän tai joku lihas tai jotain kipeenä... Mies väittää, että ei voi olla sydän, mutta musta nimenomaan tuntuu, että on. Paheni ainakin pyöräillessä ylämäissä ja muutenkin sykkeen noustessa. :/ Seuraavaksi ajattelin mennä ihan vaan kävelylle, jotta ne sykkeet on sitten varmasti alle sen 140. Treenien teoriaosuudesta sai taas myös vähän lisämotivaatiota pitää ne sykkeet oikeesti matalana, koska nimenomaan matalilla sykkeillä palaa rasvaa! ;)

Oon ihan rakastunut mun Siggin sponssipulloon. Se kulki mukana myös puistoillessa ja pyöräillessä. Täytyy ehkä vaan hankkia lapsille omat pienet, esikoinen nimittäin väittää, että vesi maistuu tosta paremmalta kuin sen omasta juomapullosta, joten mun vedet katoaa aina parempiin suihin. :D

Muoks. Sellainen disclaimer nyt pakko mainita, että päivä ei suinkaan ollut niin idyllinen, kuin teksti antaa ymmärtää. Päivään saattoi sisältyä myös muutama äidillinen pyörien kanssa säätämiseen liittyvä voimasanoilla höystetty kilahdus, kuopuksen "haluu ite vävee"-ulinaa, ja "mennää puistoooo" huutelua pyöräkärrystä ennen simahdusta, lasten nahistelua sohvalla , sekä riita miehen kanssa uunipellin käytöstä muffinsseja leipoessa. Kokonaisuutena ihan superihana päivä kuitenkin! Ja muffinssit oli hyviä, uunin tilaa en ole katsonut. Olkoot sotkuinen! ;P