Havaitsin tänään, että intervallitreenit mökillä ei ole ihan kuningasajatus, jos kammoaa paarmoja! Lujaa (no siis vähän normaalia lujempaa ;) juostessa tulee puuskutettua hiilidioksidia ulos tymäkkää paarmanhoukuttelutahtia ja sitten taas palautusvaiheessa eteneminen on niin hidasta, että kaikki kulmakunnan paarmat on kimpussa.
Näppäränä tyttönä repäisin tienpientareelta ensin heinän, jolla huitoa paarmoja (käsitreeni samalla!). Heinä kuitenkin lurpahti hyvin vähäisen huitomisen jälkeen, jolloin avuksi piti ottaa astetta järeämpi ase, eli horsma. Se kestikin paarmojenvastaisessa sodassa heinää huomattavasti paremmin.
 |
| Kaupunkilaisen täsmäase paarmoja vastaan |
Ihan vakavasti ottaen hatunnostoni kaikille niille, jotka treenaavat säännöllisesti paarmojen vaikutus-alueella. Saattaa tosin olla, että olen vaan ihan yliherkkä paarmoille, koska mummon mökkipaikkakunnalla niitä oli niinsanotusti ihan sikana. Eri lajisia jopa! Ne peruspuikulat, kolmionmuotoiset ja sitten jättimäiset vuohipaarmat. Täällä vanhempien mökillä sentään on vaan niitä peruspuikuloita.
Olenko jotenkin poikkeava paarmaherkkyydessäni, vai onko meitä paarmankammoajia muitakin? :) Entä mikä olisi paras ei-huitova paarmojen karkotusmenetelmä?
Paarmat on HIRVEITÄ. Voi hyvä isä, että vihaan niitä. Ja täällä on niitä kaikkia malleja, tosin mökillä sinänsä ei kovin paljoa ... Mutta tuossa tiellä.
VastaaPoistaEnkä mä muuta keksi kuin juosta kovempaa. Brr.
Ihana kuulla, että en oo ainoa! Ne on siksikin inhottavia, kun mulla ainakin ne puremat kutisee tosi kauan. Hyttysenpuremia en juurikaan huomaa, mutta paarmanpuremat, yyh.
VastaaPoistaIhme, ettei kukaan ole vielä kehittänyt jotain paarmanhuiskintahattua, kun sellaisia oluthattujakin ym. on. ;D