Fat Face

Hieman on ollut taas hiljaista blogissa. Töihinpaluu ja lapset ovat pitäneet kiireisenä. Piipahdimme koko perheen voimin viime viikolla Englannissa, ja bongasin sieltä aivan superihanan vaatekaupan. Kaupan nimi oli sen verran omituinen, että ensimmäisellä kerralla kävelin kaupan ohi kulmia kurtistellen. Toisella kertaa oli pakko mennä sisään, kun silmiin osuivat ovensuussa ihanat pyjamanhousut. Hinnat olivat about Lindexin tai Henkkamaukan tasoa, ehkä hieman kalliimmat, mutta vaatteet vaikuttivat tosi laadukkailta. Neuleissa ihan oikeaa villaa, eikä pelkkää akryyliä yms.

Kuvat http://www.fatface.com/

Tyyli on aika sellainen klassinen, kotoisasti kotona tai jossain vuoristomökissä. ;) Noita saa onneksi myös tilattua Suomeen. Kunhan mies palaa hoitovapaalta töihin, taidan tilata yhtä sun toista.

Täällä ollaan!

Tuli vähän taukoa, kun täällä oli...

... yksi zombie-äiti, joka heräili kahden tunnin välein tissitainnuttamaan yhtä vauvaa öisin.

... yksi unikoulu.

... yksi töihinpaluu.

... yksi pissis koira, joka ei tykkää, kun yksi vauva alkoi nousta seisomaan.

... yksi bloggauskriisi. Mistä päästäänkin siihen, että mun blogilla on identiteettikriisi. En tiedä, pitäisikö tänne laittaa vain sisustusta ja fiilistelyä, vai ihan kaikkea, mitä milloinkin... 

Kommentoikaapas, mistä tykkäätte lukea! :)

Haaveilen...

... puulattiasta ...

... kakluunista ...

... yrteistä keittiössä.

Kuvat Stadshem

Salainen puutarha

Takapihan japanilainen puutarha on villiintynyt. Jos olisi oikein pieni, se tarjoaisi monta hyvää ja varjoista piilopaikkaa.

Koira makaa terassilla auringossa helteestä huolimatta. Kun tulee liian kuuma, se siirtyy pöydän alle varjoon. 

Hyllyjä

Olen vihdoinkin keksinyt, mitä tehdä olohuoneen ns. ongelmahyllylle. Meillä on nimittäin telkkaritason yläpuolella talon edellisiltä asukkailta jäänyt (juuri niille sijoilleen! ;D) koivuinen Ikean Lack-hylly. Olen jo pitkään yrittänyt pohtia, mitä sen tilalle laittaisi, koriste-esineille ja esikoisen taideteoksille kun kaivattaisiin enemmän tilaa. Joku vitriini olisi siivouksen kannalta kätevä, mutta sellaisen askarteleminen kiviseinään kiinni ei oikein nappaa... Ja sellaisia yhdistetty kirjahylly ja tv:n koti -hökötyksiä inhoan. Eli ei sellaista, kiitos.

Tässä flunssaisena telkkaria tuijotellessani sain ahaa-elämyksen. Telkkarin yläpuolelle pitää tietenkin laittaa pitkä, valkoinen hylly monella puunvärisellä kannattimella. Tähän tyyliin:

Kuvat hyllystä ja kannattimista Ikean sivuilta, kökkö photoshoppaus ihan itse. ;)

Ja kannattimia tulisi siis vähintään kolme. Tässä vielä iPhonella ja Hipstamaticilla otettu kuva kohdealueesta. Ja yhdistelmä iPhone + Hipstamatic ihan siksi, että noilla saa kätsysti naamioitua kämpän sotkuisuutta. ;)

Innostuin muutenkin selailemaan Ikean seinähyllyjä sillä silmällä, kylpyhuoneessa voisi olla kätevää olla paikka pyyhkeille. Nyt pyyhkeet kiikutetaan lastenhuoneen kaappiin. Tällainen tumman ja vaalean puun yhdistelmä olisi kaunis.

Kuvat Ikea, photoshoppaus jälleen by ihan ite

Nyt pitäisi vain saada mies suostumaan pieniin muutostöihin. Se on aina niin innoissaan, kun haluan muuttaa jotain sisustuksellista... ;D

Pihalla

Purkki katuliituja. Aamukahvi ulkoportailla, palelematta. Kimppu helmililjoja. Aurinko. ♥

Kattoja!

Ja yksi keväästä huumaantunut koira.

Keittiön nurkka

Kotilon innoittamana kuvasin meidän vaa'anpäälliset. :) Vasemmalla Fortnum & Masonin keksipurkki. Miehen mukaan ne keksit on "as posh as it gets", mutta ah niin hyviä. Keksipurkin vieressä kaksi jääteepurkkia. Vaaleanpunaisen purkin päällä esikoisen askartelema "meidän talo". (Ja ei, meidän talo ei oikeasti ole keltainen ;) Nurkassa oikealla Halloween-kummitus. En raaski laittaa sitä piiloon. Kummitelkoot keittiön nurkassa.

 Oikealla kuvassa vilahti miehen ja esikoisen chiliprojekti. Jokaisella perheenjäsenellä (myös koiralla!) on oma chilinsä. Miehen ja kuopuksen chilit kukoistavat, koiralla on yksi piskuinen chilintaimi. Minulla ja esikoisella ei vielä yhtään...

Kevät!

Lits läts!

Tänään sataa räntää ja lunta, eilen kahlattiin sohjossa ja lätäköissä. Jos joku olisi 90-luvulla sanonut, että 2010 katukuvassa vilisee värikkäitä kumisaappaita, en olisi uskonut. Melkein joka päivä bongaan vähintään yhdet Nokian hait. Jostain syystä en vaan lämpene noille Haille. Ne näyttää jalassa jotenkin liian lötköiltä.

Mulle "The Kumisaapas" :) on Nokian Kontio. Ne oli teininä partiossa ihan must. Mustat, ja varsi käännettynä. Ja käännetyssä varressa piti olla nimi. Meidän äiti ei tykännyt, että käännän. Fiksua sinänsä - mitä virkaa on kumppareilla, joista sataa sisään lahkeensuusta. Nyt ottaisin punaiset. Näissä kaikissa suomalaisissa on vaan kamalan leveä lesti. Omat kumpparini ovat keltaiset Tretornit ja istuvat jalassa kuin sukka. Ostin juhannuksena ruokakauppareissulla, kun satoi kaatamalla.

ps. Pikkaisen kärsii blogin päivitystiheys, kun vauva vetelee vain 30 minsan päikkäreitä. Jos koko ajan pysyy liikkeellä vaunuilla tai autossa, voi unet olla jopa 45 minsaa. ;) Liikkeellä ollessa on vaan vähän haastavampi blogata...

Tahdon, tahdon!

Kuva Kekkilä

Kekkilän vihervitriini. Tässä kelpaisi kasvattaa yrtit ja tomaatit. Ei taida vaan mahtua meidän minipihaan turvaan katolta tippuvalta lumelta, niisk!

Vaaka

Tarvitsimme vaakaa leipomiseen ja äitini muisti, että lapsuudenkodistamme löytyy tämmöinen ihanuus. 80- ja 90-luvulla tämä näytti rumalta, muilla oli modernit digitaaliset muovivaa'at. Eipä nolota enää, täähän on ihan mahtava. Ja kestävä! Kuinkakohan moni 80-luvun muovivaaka on vielä käytössä. ;)

Pinoja!

Tavarat tuntuu jotenkin kummasti pinoutuvan tässä vauva-arjessa. Ehkä ne ei pinoutuisi, jos vauva nukkuisi piiiitkiä päiväunia. Ehtisi järjestellä. Tosin on nuo pinot ihan suloisiakin, ja nyt tokan lapsen kohdalla tajuaa, että ei tämä vaihe ikuisuuksia kestä, vielä ehtii puunata ja järjestellä ja tylsistyäkin tekemisen puutteeseen jossain vaiheessa, kun lapset kasvavat. :)

Nyt tää sit arvostelis nää hiusvahat

Jospa sitä vihdoinkin ehtisi bloggaamaan keskeyttämättä nyt niistä luonnonkosmetiikan hiusvahoista. Pätkäisin joulun jälkeen hiukset lyhyiksi, kun kyllästyin siihen, että raskauden jälkeen harvenevia pitkiä hiuksia kävelee vastaan joka kulman takana.

John Mastersin hair texturizeria käytin satunnaisesti puolipitkiin hiuksiinkin. Jos sitä laittaa ihan vähän, sillä saa kivasti kiiltoa ja itsepäisen hiukset ehkä asettuu hitusen nätimmin. :) Tuoksu on ihana, mandariinia ja vaniljaa. Lyhyisiin hiuksiin kaipasin enemmän poweria muotoilutuotteelta. Jotain sen tyyppistä kuin TIGIn Bed Head Manipulator-purkka, mutta luonnonkosmetiikassa.

Tilasin siis AM Naturin Clay-vahan. Ajattelin, että se olisi ehkä jotain Sebastianin muinaisen XTah-vahan tyyppistä. Vaha on kuitenkin tosi kevyttä, enemmän sellaista molding pastea koostumukseltaan. Tuoksussa on voimakkaasti laventeli. Joskus tykkään laventelin tuoksusta, mutta tämä on sitten sitä lajia laventelia, joka on jotenkin liian yrttinen nenääni. Taitaa siis jäädä käyttämättä. Jämäkän tuen antavan luonnonkosmetiikkavahan metsästys siis jatkuu... Vinkkejä otetaan vastaan! :)

ps. Ei mennyt ihan keskeytyksettä sittenkään tämä bloggaus, terkkuja nälkäiseltä vauvalta. ;)

Pientä luksusta

Sain vihdoinkin kuvattua ne hiusvahat, mutta täytyy vielä testailla tököttejä, ennenkuin julistan tuomion. ;)
Ajattelin sillä välin esitellä sellaisen ihanuuden kuin Vihreän Kosmetiikan Suolakuorinnan. Ostin tuon kun vanhaa lemppariani L'Occitanen Verbena Salt Scrubia ei ole näkynyt missään sarjaa myyvässä liikkeessä silloin kun olen muistanut etsiä. Tuoksu on Verbenassa ehkä parempi, sellainen kirpeän sitrusmainen, tässä appelsiinimainen, mutta koostumus on Vihreässä Kosmetiikassa parempi. Jalat jäävät kosteutetuiksi, eikä tarvitse erikseen laittaa kosteusvoidetta sääriin! Toimii myös talven kuivattamille kyynärpäille.

Luonnonkosmetiikasta

Joulu oli ja meni, ja uusi vuosi. Ensimmäistä kertaa huomasin vuoden vaihtumisen merkitsevän jotakin. Aiemmin vuosi on ollut vaan numero, mutta nyt kun ikää alkaa olla jo vähän enemmän, alkaa tajuta, ettei niitä uusiavuosia enää ihan loputtomasti tule. Osaa arvostaa aikaa enemmän. Tai jotain. :)

Mutta ihan oikeasti mun piti kirjoittaa luonnonkosmetiikkaan liittyviä pohdintojani, joita olen pienessä päässäni koliikkivauvaa rauhoitellessa ehtinyt miettiä illan pitkinä tunteina. Ja muulloinkin.

Arkijärjellä ajateltuna luonnonkosmetiikka vaikuttaisi keholle ystävällisemmältä vaihtoehdolta kuin normikosmetiikka, ja näin tuntuisi olevankin oman kokemuksen perusteella. Normikosmetiikassa esim. aika monet shampoot on aiheuttaneet kutinaa ja voiteiden ym. hajusteet, luonnonkosmetiikassa ei. Silti kaipaisin tutkimusta aiheesta, tai onko sellaista edes tehty? Esim. luonnonöljyt vastaan normikosmetiikan öljyt, huomaako iho eroa.

Luonnonkosmetiikassa ongelmana on erilaisille kasvi- ym. uutteille herkistyminen. En voi esim. käyttää mitään kamomillaa sisältävää kosmetiikkaa saamatta ihottumaa. Luonnonkosmetiikkatuotteissa ihmetyttää joskus se, että joihinkin tuntuu olevan tungettu kaikki mahdolliset kasviuutteet. Yritän yleensä etsiä tuotteita, joissa raaka-aineita, kasviuutteet mukaan lukien ei olisi kauhean paljoa. Jotenkin menee valmistajalta uskottavuus, että tietävätkö ne itsekään, miten eri kasvit vaikuttavat, kun on pitänyt laittaa niin miljoona juttua samaan tuotteeseen. Ja miksi esim. luonnonkosmetiikkamerkkien puutereissa pitää olla lisänä kasviuutteita? Ottaisin mielummin puuterin puuterina. Onneksi on mineraalimeikit.

Monet ihmiset myös mieltävät kaiken luonnosta tulevan terveelliseksi ja hyväksi. Kuitenkin luonnossa on myös myrkyllisiä kasveja, ja kaikkien kasvien vaikutuksia ei edes täysin tunneta. Ja onhan ne myrkkysienetkin luonnosta ja luonnollisia, mutta en mä niitä siltä nassuuni hieroisi. ;)

Kunhan ehdin ja kerkiän, kuvaan pari luonnonkosmetiikka-hiusvahaa ja kerron, millaisia ne ovat käytössä. Johonkin nämä päivät vaan aina vilahtavat.