Oummmm....

Miten mä en ikinä muista, että pyöräily, varsinkaan kevään ensimmäinen sellainen, ei ole niin idyllistä kuin etukäteen kuvittelen? Lähteminen on aina yhtä säätämistä vaatteiden ja varusteiden kanssa, ja lähtöhetkellä yleensä huomataan, että jonkun pyörän säädöt on ihan killissä, ja sitten niitä yritetään fiksata lasten riekkuessa jaloissa. :P

Päästiin kuitenkin matkaan ja poljettiin heppoja katsomaan. Tein ehkä shoppailun maailmanennätyksen, kun jouduin kesken pyöräretken ostamaan pitkät kalsarit housujen alle. Pikkaisen kylmä +10 astetta, aurinkoista(???) ja leuto(?) tuuli.

"Hyppivät" hepat.
Huomatkaa roadkill-raadon näköinen pehmolelu pyörän korissa.
Sitä ei jostain syystä kelpuutettukaan pyörän peräkärryyn kaveriksi. :)

Lapset tuntui kuitenkin tykkäävän. Nähtiin "murisevia" (=hörähteleviä) ja hyppiviä heppoja. Kotimatkalla kuopukselle iski klassinen "haluu vävee, ite vävee" ja peräkärrystä vapauduttuaan kieltäytyi sitten tietty kävelemästä. Loppumatkan poljin sitten kirkuva lapsi peräkärryssä. Mutta eiköhän me mennä uudestaankin, pitää vaan yrittää muistaa asennoitua oikein... Ja muistaa, että esikoisen satulaa pitää nostaa vielä ennen seuraavaa retkeä. :D