Tärkeintä on lähteminen!

Niin, siinä se tuli otsikossa. Jos jotain olen näinä viikkoina oppinut (muistanut??) treenaamisesta, niin sen, että ei kannata alkaa jahkailemaan. Jos on lenkkipäivä, niin sitten lenkkarit jalkaan ja menoksi. Jos on huonompi päivä, niin sitten voi vetää lenkin kevyemmin (sanoo nainen, joka kävelee puolet lenkeistä, koska PK-syke :D). 

Lenkkimaisemia

Uudet lenkkarit in action.
Täytyy myöntää, että vaimennus parani.
Ehkä siinä on perää, että lenkkarit kannattaisi uusia
kahden vuoden välein.
Edelliset oli n. 5-7 vuotta vanhat....

Märkää asfalttia. Nih!

Miten sitä sitten saa itsensä lähtemään ulos ovesta, kun ulkona sataa kissoja ja koiria ja sohva on ah niin pehmeä? Kaiva vaikka väkisin lenkkeilyyn/ulkoiluun positiivinen näkökulma, oli se sitten mikä tahansa! Tässä joitain ideoita:

• Raitis ilma -> parempi unenlaatu (toimii!)
• Rusketus (sitten kun se aurinko taas alkaa paistaa...)
• Pidempi matka (minuutteina) hölkkää kuin edellisellä kerralla. Oma track recordi huitelee tällä hetkellä siellä kymmenessä minuutissa, sitten nousee sykkeet yli PK-tason, mutta kuitenkin! On se enemmän kuin alun noin kaksi minuuttia.
• Pääsee hetkeksi eroon kiljuvista kakaroista Saa pienen hengähdystauon kotiympyröistä
• Pysyy kartalla siitä, mitä lähiympäristöön on rakenteilla
• Voi taputtaa itseään selkään kotiin palattuaan
• Tulee käyttöä niille 5 vuotta sitten koiranulkoilutusta varten ostetuille goretex-housuille, joita on käytetty kaksi kertaa
• Voi ostaa uusia ihquja urheiluvaatteita
• Flunssat menee mahdollisesti nopeammin ohi (vaikuttaa siltä, saattaa olla sattumaakin?)
• U name it :)

Tämän runollisempaa maisemaa
ei tällä kelillä nyt irronnut :)

Joudun muistuttamaan itseäni aika usein siitä, että säännöllinen lenkkeily jo sinänsä on saavutus, ihan sama, kuinka paljon eroa on nykyisen kunnon ja sen kahdeksantoista vuoden takaisen huippukunnon välillä. Tai kuinka nopeasti jotkut muut mutsit pinkovat! ;)

Niken logo on vaan niin totta: "Just do it!".