Kevät!

Lits läts!

Tänään sataa räntää ja lunta, eilen kahlattiin sohjossa ja lätäköissä. Jos joku olisi 90-luvulla sanonut, että 2010 katukuvassa vilisee värikkäitä kumisaappaita, en olisi uskonut. Melkein joka päivä bongaan vähintään yhdet Nokian hait. Jostain syystä en vaan lämpene noille Haille. Ne näyttää jalassa jotenkin liian lötköiltä.

Mulle "The Kumisaapas" :) on Nokian Kontio. Ne oli teininä partiossa ihan must. Mustat, ja varsi käännettynä. Ja käännetyssä varressa piti olla nimi. Meidän äiti ei tykännyt, että käännän. Fiksua sinänsä - mitä virkaa on kumppareilla, joista sataa sisään lahkeensuusta. Nyt ottaisin punaiset. Näissä kaikissa suomalaisissa on vaan kamalan leveä lesti. Omat kumpparini ovat keltaiset Tretornit ja istuvat jalassa kuin sukka. Ostin juhannuksena ruokakauppareissulla, kun satoi kaatamalla.

ps. Pikkaisen kärsii blogin päivitystiheys, kun vauva vetelee vain 30 minsan päikkäreitä. Jos koko ajan pysyy liikkeellä vaunuilla tai autossa, voi unet olla jopa 45 minsaa. ;) Liikkeellä ollessa on vaan vähän haastavampi blogata...

Tahdon, tahdon!

Kuva Kekkilä

Kekkilän vihervitriini. Tässä kelpaisi kasvattaa yrtit ja tomaatit. Ei taida vaan mahtua meidän minipihaan turvaan katolta tippuvalta lumelta, niisk!

Vaaka

Tarvitsimme vaakaa leipomiseen ja äitini muisti, että lapsuudenkodistamme löytyy tämmöinen ihanuus. 80- ja 90-luvulla tämä näytti rumalta, muilla oli modernit digitaaliset muovivaa'at. Eipä nolota enää, täähän on ihan mahtava. Ja kestävä! Kuinkakohan moni 80-luvun muovivaaka on vielä käytössä. ;)

Pinoja!

Tavarat tuntuu jotenkin kummasti pinoutuvan tässä vauva-arjessa. Ehkä ne ei pinoutuisi, jos vauva nukkuisi piiiitkiä päiväunia. Ehtisi järjestellä. Tosin on nuo pinot ihan suloisiakin, ja nyt tokan lapsen kohdalla tajuaa, että ei tämä vaihe ikuisuuksia kestä, vielä ehtii puunata ja järjestellä ja tylsistyäkin tekemisen puutteeseen jossain vaiheessa, kun lapset kasvavat. :)

Nyt tää sit arvostelis nää hiusvahat

Jospa sitä vihdoinkin ehtisi bloggaamaan keskeyttämättä nyt niistä luonnonkosmetiikan hiusvahoista. Pätkäisin joulun jälkeen hiukset lyhyiksi, kun kyllästyin siihen, että raskauden jälkeen harvenevia pitkiä hiuksia kävelee vastaan joka kulman takana.

John Mastersin hair texturizeria käytin satunnaisesti puolipitkiin hiuksiinkin. Jos sitä laittaa ihan vähän, sillä saa kivasti kiiltoa ja itsepäisen hiukset ehkä asettuu hitusen nätimmin. :) Tuoksu on ihana, mandariinia ja vaniljaa. Lyhyisiin hiuksiin kaipasin enemmän poweria muotoilutuotteelta. Jotain sen tyyppistä kuin TIGIn Bed Head Manipulator-purkka, mutta luonnonkosmetiikassa.

Tilasin siis AM Naturin Clay-vahan. Ajattelin, että se olisi ehkä jotain Sebastianin muinaisen XTah-vahan tyyppistä. Vaha on kuitenkin tosi kevyttä, enemmän sellaista molding pastea koostumukseltaan. Tuoksussa on voimakkaasti laventeli. Joskus tykkään laventelin tuoksusta, mutta tämä on sitten sitä lajia laventelia, joka on jotenkin liian yrttinen nenääni. Taitaa siis jäädä käyttämättä. Jämäkän tuen antavan luonnonkosmetiikkavahan metsästys siis jatkuu... Vinkkejä otetaan vastaan! :)

ps. Ei mennyt ihan keskeytyksettä sittenkään tämä bloggaus, terkkuja nälkäiseltä vauvalta. ;)

Pientä luksusta

Sain vihdoinkin kuvattua ne hiusvahat, mutta täytyy vielä testailla tököttejä, ennenkuin julistan tuomion. ;)
Ajattelin sillä välin esitellä sellaisen ihanuuden kuin Vihreän Kosmetiikan Suolakuorinnan. Ostin tuon kun vanhaa lemppariani L'Occitanen Verbena Salt Scrubia ei ole näkynyt missään sarjaa myyvässä liikkeessä silloin kun olen muistanut etsiä. Tuoksu on Verbenassa ehkä parempi, sellainen kirpeän sitrusmainen, tässä appelsiinimainen, mutta koostumus on Vihreässä Kosmetiikassa parempi. Jalat jäävät kosteutetuiksi, eikä tarvitse erikseen laittaa kosteusvoidetta sääriin! Toimii myös talven kuivattamille kyynärpäille.