Urheilu- ja kuntoilutaustaa (ja lähtötilanne)

Aloitin lenkkeilyn joskus teininä ja 15-18-vuotiaana juoksin ihan harjoitusohjelman kanssa urheiluseurassa pitkää matkaa (siis yli 800m). Treenejä, joko kentällä juoksentelua tai lenkkejä tai kuntopiiriä/punttista oli kuusi kertaa viikossa. 18-vuotiaana tajusin, että tykkään juoksemisesta, mutta inhoan kisoja. Kova treenaaminen ja metrien ja vatsalihasten yms. laskeminen oli saanut jotenkin kyllästymään koko tavoitteelliseen urheilemiseen ja pitkään en oikeastaan tehnyt yhtään mitään, joskus vaan fiiliksen mukaan jotain jumppaa tai muuta vastaavaa. Usein oli kuitenkin syyllinen olo huonosta kunnosta ja kaipasin sitä fiilistä, mikä tulee siitä kun juoksu kulkee tosi hyvin.

Aikuisvuodet menivät pitkälti koiran kanssa ulkoilun, agilityn ja joogan merkeissä. Ensimmäinen vähän pitkäjänteisempi yritys alkaa taas lenkkeilemään taisi olla esikoisen ollessa 3-vuotias. Aloitin ihan vaan kävelemällä ja hölkkäsin sitten fiiliksen mukaan pätkiä. Kuitenkin niin, että koko ajan oli hyvä fiilis. :) Tuolla systeemillä ulkoilu oli ihan kivaa ja pääsin johonkin neljän kilsan lenkkeihin asti. Sitten tapahtui jotain, elämä tai laiskuus, en oikein muista. :D Viimeistään raskaus lopetti hölkkäilyn, en ole oikein niitä  odottajia, joilla raskaus ei tunnu missään ja bodybumpissa käydään vikalle raskausviikolle asti.

Kuopuksella oli synnyttyään koliikki ja neiti nukkui 2-3 tunnin pätkissä 9-kuukautiseksi asti, jolloin unikoulutimme hänet. Ja tietenkään neitiä ei myöskään saanut koskaan opetettua tuttiin, tai tuttipulloon, vaan tyyppi oli varsinainen tissitakiainen. Joten ei, en lenkkeillyt äitiys"lomalla". ;D

Miehen jäätyä kuopuksen kanssa kotiin hoitovapaalle, kävin joskus työaamuina ja viikonloppuisin koiran kanssa hölkkäkävelyillä. Rutiinin katkaisi kuitenkin aina joku lapsiperheen niin lukuisista flunssista tai monista muista pienimuotoisista "elämä on"-katastrofeista. (Miehen tihenevät migreenit, aivokuvaukset ja krooninen migreenidiagnoosi, mykoplasma, työprojekti joka vei unet, täit, kihomadot, u name it!)

Lähtötilanne on nyt siis seuraavanlainen:

• juoksukunto ollut viimeksi oikein hyvä, öö, 18 vuotta sitten!!!
• säännöllisen epäsäännöllisiä ja alkuunsa tyssäneitä lenkkeilyn aloitusyrityksiä takana monta
• painoa 20kg enemmän kuin yleisurheiluaikoina, bmi näyttää lievää ylipainoa, pahus vieköön!
• sykemittari on, käyttöohjeet hukassa, eikä hajuakaan, mistä nappuloista piti painella
• kunto sitä luokkaa, että mies totesi kuullessaan haasteesta, että mähän hengästyn jo kun ajan autolla kymmenen kilometriä. :D Se nyt vähän liioittelee, mutta ei tässä nyt missään edes kolmen kilsan juoksukunnossa olla
• elämä on aika hektistä. Molemmat lapset pitää kuljettaa aamuisin ja iltaisin kouluun ja tarhaan, jotka on tietenkin mahdollisimman eri puolella pääkaupunkiseutua... Ei siis mitään mahiksia pyöräillä tai hölkkäillä työmatkoilla. Täytyy lenkkeillä ennen tarhaan, kouluun ja töihinlähtöä aamulla tai sitten iltaisin lasten mentyä nukkumaan. 

Pikkasen jänskättää, että mitä tästä tulee! :)