Menomatka
Lähtöpäivänä ravasin ympäri asuntoa pipo kireällä haalimassa tavaraa laukkuihin. Riitelimme miehen kanssa mm. aiheesta, mahtuvatko mökillä tarvittavat kylmäkassia vaativat ruokatarvikkeet (mm. maidot, ja kanajauhelija!!!) 15cm x 10cm pehmeään kylmälaukkuun vai pitääkö hakea varastosta ihan oikea kylmälaukku. Miehen pakatessa autoa vaihdon kanajauhelihan vaivihkaa pakastettuihin kanafileisiin ja hain varastosta oikean kylmälaukun. (Note to self, jos joskus haluan sairastuttaa matkaseurueen ruokamyrkytykseen, kanajauhelihan säilyttäminen autossa parin tunnin ajan kirjattakoon oivaksi vaihtoehdoksi!)
Autossa sain viestin uusperheemme toiselta puoliskolta, että päiväkodissa oli ollut oksennustautia liikkeellä alkuviikosta, ja heillä mahdollisesti kuopuksella oksutauti. Jei! Tässä vaiheessa yritin muistella, onko mökillä Osmosalia ja jos ei, missä on lähin päivystävä apteekki ja mitenköhän sinne pystyy ajamaan oksutaudissa. Etäisyydet kun saattaa maalla olla vähän eri kuin pääkaupunkiseudulla. :/
Menomatkalla pysähdyimme syömään ABC:lle. Me ja noin miljoona muuta pääsiäisloman viettäjää, plus kaljavarastojaan täydentävät paikalliset puoliammattilaiset. Tunnelma oli sen mukainen. Pipo entistä kireämmällä ruokailun jälkeen, jolloin havaitsimme, että pottaharjoitteleva kuopus oli poikkeuksellisesti kakannut treenihousuihinsa. Ja varahousut tietysti pakattuna alimmaiseksi auton takakontissa. Ja auto pysäköitynä parkkiksen kauimmaiseen nurkkaan, koska siellä oli ainoa varjopaikka. Koska koira jne.
Noh, kuopuksen kanssa puoliammattilaisten kanssa kassajonoon vaippoja ostamaan ja sitten housuja vaihtamaan. Molemmat hoitovessat tietty varattuja, joten akrobaattinen puhdistusoperaatio piti suorittaa ihan tavallisessa vessakopperossa. Sain kun sainkin kuopuksen puhtaaksi! Kun olin vetämässä uutta vaippaa tyypille jalkaan, se päätti kakata äippänsä käden päälle! Ei kun puhdistusoperaatio uudestaan ja tällä kertaa myös äipän käsi.
Ikuisuudelta tuntuneen ABC:llä vietetyn ajan jälkeen pääsimme vihdoin ulos melusta ja hälystä, jolloin esikoinen huomaa ulkona, että pipo on hukassa, eikä mitään hajua, mihin se oli jäänyt. Emme sitten lähteneet metsästämään pipoa ympäri täyteenahdettua taukopaikkaa, vaan jatkoimme matkaa. Takapenkillä oli hiljaista ja pipoa tuli ikävä, kun auto kurvasi takaisin moottoritielle. Lupasimme ostaa uuden pipon lauantaina paikallisesta S-Marketista.
Laatuaikaa mökillä
Mökillä miehellä oli migreeni, joten mies joutui jäämään sisälle, kun menin lasten ja koiran kanssa jäälle. Koira, joka on viimeksi jahdannut jotain liikkuvaa pentuna, innostui jahtaamaan hiihtäjää ja juuri silloin, kun silmä vältti, eli kuopus humpsahti lumeen puolisäärtä myöten ja säikähti. Hankikanto oli sen verran huonoa mökkirannan tuntumassa, että jouduimme konttaamaan (!!!) pois jäältä. Kuopus panikoi ja olisi halunnut syliin, mutta sylissä tietty upottiin vielä enemmän, kun enemmän painoa tietysti... Lopulta oltiin kaikki me ihmiset konttausasennossa ja minä tiuskin lapsille ja sihisin hampaidenvälistä, että nyt jumankauta eteenpäin.
Lauantaina mentiin sitten sinne paikalliseen S-marketiin ja syötiin taas ABC:llä. Esikoinen kaatoi täyden mehulasin tarjottimelleen heti maksamisen jälkeen. Paikalliset viettivät aikaa ABC:n aulassa jotain heppaurheilua seuraten. S-marketin pipovalikoima oli melko, yhm, vaikuttava, mutta kyllä siitä väkisin sitten yksi sellainen raidallisia kalsareita muistuttava pipo kelpuutettiin...
Esikoinen auttoi jossain vaiheessa kuopusta pottailemaan, sillä seurauksella, että kuopuksen _kaikki_ vaatteet oli jotenkin mystisesti pissassa. Tai esikoisen sanoin "Ehkä pissassa", huolettomalla olankohautuksella höystettynä.
Kotimatka
Kotimatka sujui hyytävissä tunnelmissa, loma oli ollut sen verran ihqu, ja miehellä vissiin edelleen migreeni (en tiedä, en uskaltanut kysyä, eikä mies kertonut). Poikettiin jossain Nesteellä syömässä, jossa pari rekkakuskia, yksi perhe ja monta paikallista teiniä. Kuopus veti megakilarit kiljumisineen, jolloin takanamme istuvan perheen isä heläytti ruokailuvälineensä kuuluvasti lautaselleen ja laittoi sormet korviinsa! Tässä vaiheessa oma mieheni totesi, että nyt kuopus autoon. (Jos olisin tässä vaiheessa tiennyt takana istuvan isän käytöksestä, olisin saattanut hieman avautua, että hienoa, jos heidän uhmaikäisensä eivät ikinä saaneet kilareita julkisilla paikoilla, mutta meilläpäin tää nyt on aika normaalia.) Mies kertoi vasta autossa tuon takanaistuvan perheen tahdikkuudesta, minä ja esikoinen jäätiin vaan harmistuneena ja nolostuneena syömään huoltiksen pöytään ja pohtimaan, että kuis se meidän perheen pää nyt noin herkkänä oli. Huoh.
Loppumatkan kuopus sitten kiljui tasaisin väliajoin "Ei kotiiii! Mennnäää mökileeeee!" Kotiin tulessa keittiön viemäri oli kuivunut, ja haisi ihan sika pahalle. Tunnelmat on ihan katossa. Miehen ja mun välejä voi ehkä kuvailla jotenkin kylmän sodan aselevon kaltaisiksi. Viemäri haisee edelleen, vaikka sitä on kasteltu ihan erkkinä.
Notta hyvää pääsiäistä itse kullekin, ensi vuonna taidetaan pysyä kotona!
