Nyt tää sit arvostelis nää hiusvahat

Jospa sitä vihdoinkin ehtisi bloggaamaan keskeyttämättä nyt niistä luonnonkosmetiikan hiusvahoista. Pätkäisin joulun jälkeen hiukset lyhyiksi, kun kyllästyin siihen, että raskauden jälkeen harvenevia pitkiä hiuksia kävelee vastaan joka kulman takana.

John Mastersin hair texturizeria käytin satunnaisesti puolipitkiin hiuksiinkin. Jos sitä laittaa ihan vähän, sillä saa kivasti kiiltoa ja itsepäisen hiukset ehkä asettuu hitusen nätimmin. :) Tuoksu on ihana, mandariinia ja vaniljaa. Lyhyisiin hiuksiin kaipasin enemmän poweria muotoilutuotteelta. Jotain sen tyyppistä kuin TIGIn Bed Head Manipulator-purkka, mutta luonnonkosmetiikassa.

Tilasin siis AM Naturin Clay-vahan. Ajattelin, että se olisi ehkä jotain Sebastianin muinaisen XTah-vahan tyyppistä. Vaha on kuitenkin tosi kevyttä, enemmän sellaista molding pastea koostumukseltaan. Tuoksussa on voimakkaasti laventeli. Joskus tykkään laventelin tuoksusta, mutta tämä on sitten sitä lajia laventelia, joka on jotenkin liian yrttinen nenääni. Taitaa siis jäädä käyttämättä. Jämäkän tuen antavan luonnonkosmetiikkavahan metsästys siis jatkuu... Vinkkejä otetaan vastaan! :)

ps. Ei mennyt ihan keskeytyksettä sittenkään tämä bloggaus, terkkuja nälkäiseltä vauvalta. ;)

Pientä luksusta

Sain vihdoinkin kuvattua ne hiusvahat, mutta täytyy vielä testailla tököttejä, ennenkuin julistan tuomion. ;)
Ajattelin sillä välin esitellä sellaisen ihanuuden kuin Vihreän Kosmetiikan Suolakuorinnan. Ostin tuon kun vanhaa lemppariani L'Occitanen Verbena Salt Scrubia ei ole näkynyt missään sarjaa myyvässä liikkeessä silloin kun olen muistanut etsiä. Tuoksu on Verbenassa ehkä parempi, sellainen kirpeän sitrusmainen, tässä appelsiinimainen, mutta koostumus on Vihreässä Kosmetiikassa parempi. Jalat jäävät kosteutetuiksi, eikä tarvitse erikseen laittaa kosteusvoidetta sääriin! Toimii myös talven kuivattamille kyynärpäille.

Luonnonkosmetiikasta

Joulu oli ja meni, ja uusi vuosi. Ensimmäistä kertaa huomasin vuoden vaihtumisen merkitsevän jotakin. Aiemmin vuosi on ollut vaan numero, mutta nyt kun ikää alkaa olla jo vähän enemmän, alkaa tajuta, ettei niitä uusiavuosia enää ihan loputtomasti tule. Osaa arvostaa aikaa enemmän. Tai jotain. :)

Mutta ihan oikeasti mun piti kirjoittaa luonnonkosmetiikkaan liittyviä pohdintojani, joita olen pienessä päässäni koliikkivauvaa rauhoitellessa ehtinyt miettiä illan pitkinä tunteina. Ja muulloinkin.

Arkijärjellä ajateltuna luonnonkosmetiikka vaikuttaisi keholle ystävällisemmältä vaihtoehdolta kuin normikosmetiikka, ja näin tuntuisi olevankin oman kokemuksen perusteella. Normikosmetiikassa esim. aika monet shampoot on aiheuttaneet kutinaa ja voiteiden ym. hajusteet, luonnonkosmetiikassa ei. Silti kaipaisin tutkimusta aiheesta, tai onko sellaista edes tehty? Esim. luonnonöljyt vastaan normikosmetiikan öljyt, huomaako iho eroa.

Luonnonkosmetiikassa ongelmana on erilaisille kasvi- ym. uutteille herkistyminen. En voi esim. käyttää mitään kamomillaa sisältävää kosmetiikkaa saamatta ihottumaa. Luonnonkosmetiikkatuotteissa ihmetyttää joskus se, että joihinkin tuntuu olevan tungettu kaikki mahdolliset kasviuutteet. Yritän yleensä etsiä tuotteita, joissa raaka-aineita, kasviuutteet mukaan lukien ei olisi kauhean paljoa. Jotenkin menee valmistajalta uskottavuus, että tietävätkö ne itsekään, miten eri kasvit vaikuttavat, kun on pitänyt laittaa niin miljoona juttua samaan tuotteeseen. Ja miksi esim. luonnonkosmetiikkamerkkien puutereissa pitää olla lisänä kasviuutteita? Ottaisin mielummin puuterin puuterina. Onneksi on mineraalimeikit.

Monet ihmiset myös mieltävät kaiken luonnosta tulevan terveelliseksi ja hyväksi. Kuitenkin luonnossa on myös myrkyllisiä kasveja, ja kaikkien kasvien vaikutuksia ei edes täysin tunneta. Ja onhan ne myrkkysienetkin luonnosta ja luonnollisia, mutta en mä niitä siltä nassuuni hieroisi. ;)

Kunhan ehdin ja kerkiän, kuvaan pari luonnonkosmetiikka-hiusvahaa ja kerron, millaisia ne ovat käytössä. Johonkin nämä päivät vaan aina vilahtavat.