Aiheet "Minä", "Hän" ja "Muut" olivat selkeästi niin kamalan haastavia, etten saanut aikaiseksi. :D
11.2.2014
Valekuva 11: Kotona
Aiheet "Minä", "Hän" ja "Muut" olivat selkeästi niin kamalan haastavia, etten saanut aikaiseksi. :D
6.2.2014
Valekuvat 5 + 6 = Toisinpäin ja Muut
Eilen ei tullut kuvaa, mutta päivä oli muuten erittäin teeman mukainen, eli toisinpäin. Toisinpäin meni töistä poistuminenkin, kun viereisen auton omistaja oli jättänyt oman ja mun auton väliin ruhtinaalliset kymmenen senttiä. Jouduin kömpimään autoon pelkääjän paikalta. Saatoin kajauttaa parkkihallissa muutaman voimasanan!!!
Tänään olikin sitten ihan eri tunnelmat. Muokkasin aihetta vähän, muut --> muualla. Kävin töiden jälkeen lunastamassa synttärilahjani, 90 autuaallista minsaa hierontaa ja kasvohoito. Fiilikset oli kuvan mukaiset. <3
 |
| Valekuva 6: Muut (=muualla) |
4.2.2014
Valekuva 4: Kulma
Melkein unohtui! Koiran pissatuslenkillä illalla puhelimella napsaistu Valeäidin kuvahaasteen neljäs kuva.
3.2.2014
2.2.2014
1.2.2014
Valekuvia!
Koska en näemmä saa blogattua ahkerasti kuin haastettuna, osallistun kunnianhimoisesti Valeäidin Valekuva-haasteeseen. Helmikuussa kuva päivässä, lähtee än yy tee nyt!
 |
| 1.2. Lumi (Flunssaisena ovenraosta kuvattuna...) |
27.10.2013
Kirjamessut Facebookissa ja IRL
Alkoi tänään naurattamaan, kun Faceen raportoitu versio meidän perheen kirjamessuista (kyllä, päädyimme sinne koko perhe!) näytti ja kuulosti niin idylliseltä.
Facebook:
Kuvia lapsista rennosti tarinateltan säkkituoleilla löhöilemässä, kuva Maija Vilkkumaan haastattelusta, kuva esikoisesta hymyilemässä leveästi Vilkkumaan nimikirjoituksen kera. Ja kuvatekstinä jotain "Kirjamessut koko perheen voimin!" tms. pirtsakkaa. ;D
Ja kuinka kaikki oikeasti tapahtui IRL:
Miehen oli tarkoitus mennä kuopuksen kanssa Tropicarioon tai jonnekin muualle siksi aikaa, kun minä ja 8-vuotias esikoinen mentäisiin kirjamessuille katsomaan Maija Vilkkumaata ja kiertelemään rauhassa vähän ympäriinsä. Olin kysynyt etukäteen myös mun isän alias papan mukaan, koska se rakastaa kirjoja, ja ajattelin, että se voi pyöriä siellä sitten itsekseen kirjoja tutkimassa.
Aamulla puoli tuntia ennen kuin mun ja esikoisen piti lähteä messuille, mies totesi, että hän ja kuopus olisivat myös tulossa mukaan. Olin tietty vähän näreissäni tästä viimehetken suunnanmuutoksesta. Etsin kuitenkin sitten kiireessä rattaisiin sadesuojan ja alettiin pukea siinä vaiheessa yöpaidassa hillunutta kuopusta. Matka juna-asemalle harpottiin kiireessä ja kiukkuisesti sähisten, mua ketutti ankarasti, ettei itse viime hetken muutoksia inhoava mies yhtään ymmärtänyt, että puoli tuntia ennen messuille lähtöä on hiukka liian pieni varoitusaika jos äitihenkilö on jo orientoitunut menemään messuille rauhassa. (Tai no, rauhahkossa.)
No, ehdittiin kuin ehdittiinkin junaan, koska se oli myöhässä. (Who knew!) Messuilla kuopus julisti heti sisään tultua, että hänellä on nälkä. Ja esikoinen kinusi metrilakua. Huomattiin, että on about lounasaika ja suunnattiin sitten ihan ekaksi kahvilaan ja ostettiin lapsille fiksuina vanhempina berliininmunkit. Sitten kuopus, mies ja pappa jäi kahvilaan ja minä ja esikoinen suunnattiin lavalle, jossa Vilkkumaata haastateltiin. Noin kaksi minuuttia siinä lavan edessä seisottuamme, pappa ilmestyi viereemme. Sitten Maija Vilkkumaa tuli lavalle, esikoinen kysyi, että onko se toi, näytti innostuneelta, mutta halusi kuitenkin sitten heti pois lasten messualueelle tähden nähtyään. Jouduin sitten kesken haastattelun kysymään papalta, josko hän veisi esikoisen kuopuksen ja miehen seuraan ja veihän se, onneksi!
Noin viiden minuutin kuluttua pappa ilmestyi sitten takaisin (ilman esikoista). En sillai oliskaan halunnut katsoa rauhassa sitä haastattelua, mitä varten messuille könysin... Sanoin sitten taas, että mee nyt ihmeessä kiertelemään, täällä on kirjoja alennuksessa ja kaikkea. Sitten se meni ja loppuhaastattelu menikin ihan ilman keskeytyksiä. Sain Vilkkumaan nimmarin esikoiselle (mulla oli jo tietty signeerattu versio kirjasta), kysyin yhden varmaan vähän oudon kysymyksen yhdestä Vilkkumaan laulusta ja sitten suuntasin lasten Tarinatelttaan. Lapset köllöttelivät siellä säkkituoleilla ja mies halusi nyt puolestaan mennä musiikkimessuosastolle, joten tehtiin vuoronvaihto. Tarinateltassa olivat juuri sadut tauonneet, joten suunnilleen minuutin päästä miehen lähdöstä metriheikit alkoivat levottomina pomppia säkkituoleille, tehdä kärrynpyöriä yms. Siinä vaiheessa kun 8 vee esikoinen liittyi riekkumiseen, totesin, että on parempi suunnistaa miehen perässä sinne musiikkialueelle.
Tässä vaiheessa kuopukselle luonnollisesti iski sudennälkä ja se alkoi karjumaan, että haluaa suklaata. Esikoisella on sellainen hauska taipumus, että jos sitä ei vähän väliä muistuttele erikseen varomaan ihmisiä, se kävelee niitä päin ruuhkassa. Etenimme sitten hitaasti mutta varmasti musiikkialuetta kohti kuopuksen karjukiljuessa ja esikoisen kävellessä muina miehinä vähän väliä messuilijoita muksien. Miehen löydyttyä suunnattiin messuilta pois ja ostettiin siitä ovensuusta metrilakut ja riisisuklaat pahimpaan nälkään. Junalle mentäessä kysyin mieheltä, että mites ruoka-asiat, mennäänkö kotiin syömään vai muualle. Mies totesi, että "I don't know, this was your plan!" mikä hieman saattoi nostaa äitihenkilön verenpainetta ja aiheuttaa hammastenkiristystä. Asiasta saattoi myös olla jonkun verran kipakkaa sananvaihtoa ennen juna-asemalle saapumista.
Juna-asemalla istuttiin sitten penkillä Pasilan asemaa ja rata-aluetta tuijottaen sateisen sumuisessa säässä. Esikoinen totesi, että "This is our family". :D
Junassa sitten jo nauratti, kun kuopus totisena nimesi kirjamessuilta saadun pörröhahmonsa "Kinkuksi, ham in English". Pokka petti myös parilta kanssamatkustajalta. ;)
Niin ja yksi kirjakin tarttui mukaan, mutta ensi vuonna ihan aikuisseurassa, kiitos, ja jos vaikka sinne viinimessujenkin puolelle sitten vähän.
Ai niin, ja kuopuksen verensokerikatastrofin aikana soitin papalle, että ollaan lähdössä, niin hän oli muistanut rakkautensa kirjoihin ja sanoi, että menkää vaan, mää vähän vielä kiertelen. :D Että ainakin joku nautti messuista rauhassa. ;)
Facebook:
Kuvia lapsista rennosti tarinateltan säkkituoleilla löhöilemässä, kuva Maija Vilkkumaan haastattelusta, kuva esikoisesta hymyilemässä leveästi Vilkkumaan nimikirjoituksen kera. Ja kuvatekstinä jotain "Kirjamessut koko perheen voimin!" tms. pirtsakkaa. ;D
 |
| Maija Vilkkumaa, haastattelijana Paavo Arhinmäki |
Ja kuinka kaikki oikeasti tapahtui IRL:
Miehen oli tarkoitus mennä kuopuksen kanssa Tropicarioon tai jonnekin muualle siksi aikaa, kun minä ja 8-vuotias esikoinen mentäisiin kirjamessuille katsomaan Maija Vilkkumaata ja kiertelemään rauhassa vähän ympäriinsä. Olin kysynyt etukäteen myös mun isän alias papan mukaan, koska se rakastaa kirjoja, ja ajattelin, että se voi pyöriä siellä sitten itsekseen kirjoja tutkimassa.
Aamulla puoli tuntia ennen kuin mun ja esikoisen piti lähteä messuille, mies totesi, että hän ja kuopus olisivat myös tulossa mukaan. Olin tietty vähän näreissäni tästä viimehetken suunnanmuutoksesta. Etsin kuitenkin sitten kiireessä rattaisiin sadesuojan ja alettiin pukea siinä vaiheessa yöpaidassa hillunutta kuopusta. Matka juna-asemalle harpottiin kiireessä ja kiukkuisesti sähisten, mua ketutti ankarasti, ettei itse viime hetken muutoksia inhoava mies yhtään ymmärtänyt, että puoli tuntia ennen messuille lähtöä on hiukka liian pieni varoitusaika jos äitihenkilö on jo orientoitunut menemään messuille rauhassa. (Tai no, rauhahkossa.)
No, ehdittiin kuin ehdittiinkin junaan, koska se oli myöhässä. (Who knew!) Messuilla kuopus julisti heti sisään tultua, että hänellä on nälkä. Ja esikoinen kinusi metrilakua. Huomattiin, että on about lounasaika ja suunnattiin sitten ihan ekaksi kahvilaan ja ostettiin lapsille fiksuina vanhempina berliininmunkit. Sitten kuopus, mies ja pappa jäi kahvilaan ja minä ja esikoinen suunnattiin lavalle, jossa Vilkkumaata haastateltiin. Noin kaksi minuuttia siinä lavan edessä seisottuamme, pappa ilmestyi viereemme. Sitten Maija Vilkkumaa tuli lavalle, esikoinen kysyi, että onko se toi, näytti innostuneelta, mutta halusi kuitenkin sitten heti pois lasten messualueelle tähden nähtyään. Jouduin sitten kesken haastattelun kysymään papalta, josko hän veisi esikoisen kuopuksen ja miehen seuraan ja veihän se, onneksi!
Noin viiden minuutin kuluttua pappa ilmestyi sitten takaisin (ilman esikoista). En sillai oliskaan halunnut katsoa rauhassa sitä haastattelua, mitä varten messuille könysin... Sanoin sitten taas, että mee nyt ihmeessä kiertelemään, täällä on kirjoja alennuksessa ja kaikkea. Sitten se meni ja loppuhaastattelu menikin ihan ilman keskeytyksiä. Sain Vilkkumaan nimmarin esikoiselle (mulla oli jo tietty signeerattu versio kirjasta), kysyin yhden varmaan vähän oudon kysymyksen yhdestä Vilkkumaan laulusta ja sitten suuntasin lasten Tarinatelttaan. Lapset köllöttelivät siellä säkkituoleilla ja mies halusi nyt puolestaan mennä musiikkimessuosastolle, joten tehtiin vuoronvaihto. Tarinateltassa olivat juuri sadut tauonneet, joten suunnilleen minuutin päästä miehen lähdöstä metriheikit alkoivat levottomina pomppia säkkituoleille, tehdä kärrynpyöriä yms. Siinä vaiheessa kun 8 vee esikoinen liittyi riekkumiseen, totesin, että on parempi suunnistaa miehen perässä sinne musiikkialueelle.
Tässä vaiheessa kuopukselle luonnollisesti iski sudennälkä ja se alkoi karjumaan, että haluaa suklaata. Esikoisella on sellainen hauska taipumus, että jos sitä ei vähän väliä muistuttele erikseen varomaan ihmisiä, se kävelee niitä päin ruuhkassa. Etenimme sitten hitaasti mutta varmasti musiikkialuetta kohti kuopuksen karjukiljuessa ja esikoisen kävellessä muina miehinä vähän väliä messuilijoita muksien. Miehen löydyttyä suunnattiin messuilta pois ja ostettiin siitä ovensuusta metrilakut ja riisisuklaat pahimpaan nälkään. Junalle mentäessä kysyin mieheltä, että mites ruoka-asiat, mennäänkö kotiin syömään vai muualle. Mies totesi, että "I don't know, this was your plan!" mikä hieman saattoi nostaa äitihenkilön verenpainetta ja aiheuttaa hammastenkiristystä. Asiasta saattoi myös olla jonkun verran kipakkaa sananvaihtoa ennen juna-asemalle saapumista.
Juna-asemalla istuttiin sitten penkillä Pasilan asemaa ja rata-aluetta tuijottaen sateisen sumuisessa säässä. Esikoinen totesi, että "This is our family". :D
Junassa sitten jo nauratti, kun kuopus totisena nimesi kirjamessuilta saadun pörröhahmonsa "Kinkuksi, ham in English". Pokka petti myös parilta kanssamatkustajalta. ;)
Niin ja yksi kirjakin tarttui mukaan, mutta ensi vuonna ihan aikuisseurassa, kiitos, ja jos vaikka sinne viinimessujenkin puolelle sitten vähän.
Ai niin, ja kuopuksen verensokerikatastrofin aikana soitin papalle, että ollaan lähdössä, niin hän oli muistanut rakkautensa kirjoihin ja sanoi, että menkää vaan, mää vähän vielä kiertelen. :D Että ainakin joku nautti messuista rauhassa. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
LinkWithin
